Blogi | Kuka minussa asuu? | Mielenmelodiat

Kuka minussa asuu?

30.01.2018 13:273 kuukautta sitten

Jokainen meistä on ollut tilanteessa, jossa pyydetään kuvailmaan itseään. Oli se sitten työhaastattelu, deitti-ilmoitus tai arkipäiväinen keskustelu, valitsemme adjektiiveja, jotka kuvaavat parhaiten itseämme. Vai valitsemmeko?

Emme välttämättä itsekään tiedosta, kuvailemmeko itseämme sellaisena kuin tunnemme olevamme, sellaisena, kuin meille on kerrottu olevamme vai sellaisena, millaisia haluaisimme olla tai mitä oletamme, että meidän haluttaisiin olevan. Kuultuamme tarpeeksi usein muiden mielipiteitä itsestämme, alamme itsekin uskoa niihin. Onkin hyvä pysähtyä aika ajoin miettimään ja kuuntelemaan omaa sisäistä ääntä, kuka minussa asuu?

Uuden vuoden alkaessa usein koetamme muuttaa itseämme vastaamaan enemmän toiveidemme minää. Aloitamme tipattoman tammikuun, herkkulakon, laihdutuskuurin tai kuntoilun, koska uskomme, että näillä keinoin meistä tulee parempia ihmisiä. Uusi vuosi aloittaa uuden luvun elämänkirjassamme ja haluaisimme tehdä siitä edellistä paremman, kääntää suuntaa ja korjata mennen vuoden virheitä. Mutta muutaman kuukauden päästä ehkä huomamme, että kaipaamme suorastaan pakonomaisesti suklaata, laihdutuskuuri ratkeaa mässäilyyn tai liikuntaintomme katoaa taivaan tuuliin. Emme jaksa pitää yllä sitä minää, joka haluaisimme olla, koska se on rooli, jota emme oikeasti ole.

Elämäntapamuutokset ovat mahdollisia, mutta ensimmäinen askel siihen, on tunnistaa, kuka oikeasti olen ja millaiseksi minulla on resursseja muuttua. Jos syöminen on nautinto, josta saamme mielihyvää, olisiko parempi sallia itselleen herkkuja kohtuudella, kuin kieltäytyä niistä kokonaan? Jos lasillinen punaviiniä ruuan kanssa rentouttaa ja maistuu hyvälle, sallisimmeko sen itsellemme ilman syyllisyydentuntoa? Jos sohva kutsuu työpäivän jälkeen lujempaa kuin kuntosali, annammeko kehollemme lepohetken ilman itsemme ruoskimista? Kun pysähdyt kuuntelemaan itseäsi, ole avoin. Älä yritä muuttaa ajatuksiasi, johdatella mieltäsi tai antaa toiveidesi ja pelkojesi peittää sisäistä ääntäsi.

Pysähtymällä itsesi ääreen on päätösten tekeminenkin helpompaa. Kun mieleesi herää jokin kysymys, kysy ensin itseltäsi, onko tämä minun asiani? Minun asioista päätän vain minä. Muilla voi olla siihen mielipide, ehdotus, pyyntö tai jopa käsky, mutta lopulta ratkaisun avaimet ovat aina vain minulla.

Itsensä kuuntelu ja itsetuntemuksen parantaminen auttavat meitä kohti armollisuutta itseämme kohtaan. Kun kuulemme kehomme viestejä, opimme antamaan sille, mitä se tarvitsee. Pysähdy siis hetkeksi, sulje silmät ja hengitä rauhallisesti. Kuuntele, mitä kehosi sinulle kertoo.

Mitä paremmin itsensä tuntee, sitä helpompi on olla läsnä hetkessä, itselle ja muille. Kuunnella itseään ja kuunnella muita, muuttamatta keskustelun suuntaa tai vaikuttamatta muiden mielipiteisiin. Kun tunnet itsesi ja olet itsellesi läsnä, myös mielemme ja kehomme ovat yhtä. Aistit tunteesi kehossasi ja kehon tuntemukset mielessäsi. Kiitä siis kehoasi sen antamista viesteistä, jotka johdattavat sinut kohti hyväksyvää, armollista ja kiitollista oman itsesi kohtaamista. Sinussa asuu paras oma itsesi.

Elina Lääperi, psykofyysisen fysioterapian opiskelija